Digitaalinen viestintä ja media -kurssi

Digital culture, Education, Media, Teaching

On taas aika valmistella kuun lopussa alkavaa kurssia Digitaalinen viestintä ja media, jota minä ja kollegani Ella Lillqvist yhdessä pidämme Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Kursilla perehdymme digitaalisen median mukanaan tuomiin haasteisiin ja ilmiöihin organisaatioviestinnän näkökulmasta. Yksittäisten luentojen aiheina mm. median murros, työn muutos ja monikanavainen viestintä, yrityskulttuurin merkitys työnantajakuvaan ja kuinka siitä viestitään sosiaalisessa mediassa, some-kriisit ja kohut ja niihin reagointi, kuluttajavastarinta netissä, ja paljon muuuta.

Käytämme kurssilla erilaisia digitaalisia välineitä ja hyödynnämme eri medioita. Harjoittelemme myös Twitterin käyttöä ja ‘livetviittaamista’ kurssin aiheista: kurssimme hashtag on #AaltoDigiComms jota seuraamalla näet mitä kurssillamme tapahtuu. Näin opiskelijat oppivat myös käytännön tasolla ja saavat tuntumaa eri kanavien käyttöön ja niitä koskeviin käytäntöihin. Kurssimme keskustelee ajankohtaisista viestintään liittyvistä aiheista myös verkossa suljetussa ryhmässä, jossa kurssilaiset voivat jakaa linkkejä kiinnostaviin ajankohtaisiin aiheisiin. Opetus ei siis rajoitu luentoihin, vaan oppimisen tukena käytämme paljon tosielämän esimerkkejä ja käytännön tasolla toimimista. Viime vuonna käytimme apuna myös videopuhelua luennolla, alla Ella luentosalissa ja minä osallistuin kotoa käsin Google Hangoutin kautta.

Ella_DIVI_2015_conf-call copy

 

Opiskelijat pitävät kurssin aikana kurssiblogia luennoilla käsitellyistä aiheista, sieltä voit lukea lisää. Kursseillamme käy myös paljon vierailevia puhujia eri alojen yrityksistä, joten opiskelijat saavat tuntumaa digitaaliseen viestintään myös työelämän esimerkkien kautta. Kurssillamme vierailevat puhujat tulevat mm. seuraavista yrityksistä: YLE, Nokia, Universum, Smarp, Dodreams, Dingle, Someco, Tekniikan Akateemiset TEK, Itim International & the Hofstede Centre.

Opetuksessa painotammekin dialogista oppimistapaa ja yhdessäoppimisen tärkeyttä; keskustelemme ajankohtaisista viestintään liittyvistä uutisista, ilmiöistä ja kohuista. Opiskelijat toimivat ‘tiimeissä’ ja oppivat näin toisiltaan, mutta samalla opitaan myös toimimaan virtuaalitiimeissä: myös kurssityöt tehdään virtuaalityökaluja käyttäen. Olemme havainneet käytännön kautta tapahtuvan oppimisen hyväksi ja opiskelijoita innostavaksi. Samalla se tuo kurssitöihin vapautta, ei vain ajan ja paikan suhteen mutta myös sisällöllisesti: kurssitöinä opiskelijat ovat tehneet mm. työnhakuun liittyviä videoita ja blogeja sekä suunnitelleet viestintä- ja markkinointikampanjoita ja sosiaalisen median strategioita.

Digitalisaation vaikutuksista tulisi puhua enemmänkin myös muilla kuin viestinnän kursseilla, sillä se on tämän hetken yksi suurimmista työelämää ja organisaatioita muuttava tekijä.

Anu_Divi_2015

 

Advertisements

Encourage discussion and debate in class

Education, Teaching

I’m currently taking some teacher training courses and we were asked to think about and evaluate different teaching methods.

I thought I would think back and compare the different teaching methods I have come across as a student, so I started thinking about my experiences; they cover three different universities and two countries, and so many years I don’t care to mention.

I gained my first degree, a BA degree, in UCL (University College London), and spent three years in London studying linguistics. We had large lecture groups, but these were then divided up into smaller groups of 6 to 8 students that would meet up with a teacher once a week in addition to the lecture. The smaller group meetings were discussion groups, and I found them very useful. We would go over the assignment and discuss any issues: this facilitated understanding and learning. There was no sense of urgency; rather, I felt that learning was at the heart of it. In addition to this, the teachers were also easily available, even offered you a cup of tea when you went to see them (a nice little touch, I think, makes the student feel welcome). They took the time to get to know you; the interaction was casual and supportive. I know this is partly a wider cultural issue, but there is something here the teachers in Finland could learn from…Course work was based on essays, for which we read academic articles (not books) and learned analytical thinking. We learned to write and argue. I small groups, we learned to discuss things.

This having been said, the culture shock I experienced when I took up my MA studies at the Helsinki University in Finland is easy to understand: there was far, far less teacher-student interaction, personal guidance or one-on-one instruction. Instead, we had huge mass lectures and a book exam at the end of it. Not facilitating learning, but knowing by heart, only to be forgotten once the exam is over. I got the sense of efficiency (not good!), that the students were hurried along and pushed out of the university. There seemed (and still seems) to be no interest in the time spent while at university, from the teaching point of view, or from the government point of view, or judging from the general discourse. It was all about calculating study points and hurrying up to get a job. The time at uni was (and this is still the case in the current climate…even more so, I’d say) seen as a necessary evil on the road to getting a job, to becoming a taxpayer. This is not irrelevant: how does learning take place under this kind of atmosphere? When learning itself is not valued, but seen as instrumental?

Now at Aalto University, and I have only ever been a doctoral student or a teacher here, the teaching has also been somewhat different. The courses I have taken are doctoral courses, usually quite small, and have the possibility for more interaction. The course I teach ended up having more students than originally planned. We had planned for small groups and interactive group work, but having so many students the timetable didn’t allow as much of this as we wanted, and it ended up difficult to manage. However, we did emphasise practical work (creating blogs, tweeting, drawing up marketing campaigns, for example) along with academic writing. We also had the student present their work in groups, something they all seemed to enjoy. Yet, there wasn’t as much interaction as there could be: this is partly due to the fact that the students are not used to it. Ask them a question in class, and most of them remain silent. We had hoped for more lively discussions. Perhaps with the help of this pedagogical course and the fresh ideas it offers us we will be able to manage small group discussions by allocating more time for it, possibly by reducing lecturing time. There are many ways to learn.

All in all, in my opinion the amount and quality of interaction matters, be it between students and teachers, or among students. Discussing issues and newly learned things, debating and arguing about them in a social, communal setting facilitates learning and increases understanding. Reading a book at home alone in preparation for a book exam is a practice I wish would be abandoned at universities.